Surf Cali 2013

Las Vegasin kahdet kasvot!

Ja näin me taas kerran päädyttiin Vegasiin, alunperin ei ollut mitään puhetta koko Vegasista mutta jotenki sitä vaan sinne eksyttiin tekemisen puutteessa! Karille tämä reissu tais olla jo kuudes ja minullekkin jo kolmas, joten perusnähtävyydet on jo edellisillä reissuilla kierretty. Edellisistä keikoista voi lukea lisää täältä ja täältä. Ja kuten jutuista huomaa, ensimmäinen yhteinen reissu meni todella perinteisen vegasin kaavan mukaan ja toisella otettiin jo Lunankin takia iisisti ja lähinnä rentouduttiin.

Tällä kertaa yhdistettiin nämä ja vielä vähän lisäiltiin... Ajeltiin Vegasiiin siis ei niin perinteisesti maanantaina. Hyvä puoli siinä oli se, ettei ruuhkia juurikaan ollut ja toisin kuin luultiin, ihmisiä oli silti liikaakin. Vegasissa ei tosiaan huomaa onko tiistai vai lauantai... Pysähdyttiin matkalla Barstowissa outlettiin ostamaan uudet kengät perinteitä kunnioittaen. Tällä kertaa majapaikkana toimi MGM Grand.

Aiempiin majapaikkoihin  (Hilton Lake Las vegas, Cosmopolitan) verrattuna MGM on suurin, halvin ja siellä oli eniten oheispalveluita ja kauppoja. Toisaalta palvelun taso ei myöskään yltänyt esimerkiksi Cosmopolitanin tasolle, tietty rahalla saa ja hevosella pääsee. Cosmopolitanissa oli aiemmin tänä kesänä allas-alueella tulipalo ja siksi jouduimme vaihtamaan jo hyväksi todetun ja Marriot- ketjuun kuuluvan hotellin toiseen.


MGM on perinteinen kasinohotelli, josta löytyy mm. Cirque du Soleil teatteri,  noin 17 000 henkeä vetävä urheiluareena ja ravintoloita jokaiseen makuun. Hotellin ehdottomasti kuuluisin nähtävyys on iso kultainen leijona, joka vartioi yökerho Hakkasanin ovea!


Hotellille saavuttuamme huomasimme, että täällä ei todellakaan ole merkitystä viikonpäivästä, vaan jopa maanantaina jouduimme odottelemaan check innissä 45-minuuttia. No, oppiipahan taas tavoille... Heitimme tavarat huoneeseen ja pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme buffettiin syömään (jonne jonoteltiin toiset 45min!). Tätä menoa musta kehkeytyy hyvinki kärsivällinen jonottaja... NOOOT!! Buffetista ja muistakin koko reissun ravintola suosituksista tulossa oma postinsa, joten kerrottakoon vaan se, että kannattaa ottaa myös juomabuffet jos meinaa ottaa lasinkaan viiniä.


Tämän jälkeen aloitimme perinteisen Vegasin pelikierroksen. Koska mitään suunnitelmaa illalle ei ollut, oli todella helppo luovia Stripillä Casinosta toiseen, tällä kertaa jätimme niin yö-kuin päiväkerhotkin muille. Kaupunkihan ei nuku koskaan, joten juhlia voi halutessaan jatkaa ympäri vuorokauden ja käydä välillä tankkaamassa väliin jääneet vesilasit tippaletkuissa vaikka omassa hotellihuoneessa.


Onneksi jätimme nämä kokemukset muille (lue: nuoremmille) koska muuten riskinä olisi ollut seuraavan päivän allaslekuttelun menetys... Viime kerralla allashommat jäi väliin Lunan takia ja sitä edellisellä kerralla hengailtiin ns. päiväkerhon eli uima-altaalle rakennetun klubin puolella. Tällä kertaa nautittiin Vegasin liian kuumasta +42C säästä altaalla.


Välillä kävimme sisällä tai altaalla vilvoittelemassa ja lounasta huoneeseen tilatessa tarjoilija kertoi, että sinäkin päivänä kolme ihmistä oli pyörtynyt altaille kuumuuden ja nestehukan takia!


Illalla kävimme syömässä ja ei sitä vaan voi olla ihmettelemättä tuota Vegasin hulluutta... Löytyy Eiffel-tornia, vapaudenpatsasta ja mini-Venetsiaa kondolikuskeineen ja kyllä, kuski myös laulaa italiaksi.


Päätettiin suunnata vielä Stripin phjoispäähän Stratosphereen. Tornin huipulta on huikeat näköalat ja halukkaille (mihin minä en todellakaan kuulu) huvipuisto sekä sky jump mahdollisuus.


Ei, en mensi ikinä! Huimas jo katsoa kun tuommonen pikkunen vuoristoratavaunu veti ees-taas 350-metrin korkeudella ja tyypit hyppi sieltä tornista valjaissa alas!


Niin ja se toinen puoli... Innostuttiin täällä haikkaamaan eli tekemään pikku vaelluksia paikallisissa kansallispuistoissa. Vegasista kotiin Venturaan päin noin 30min ajoa ja stoppi Red Rock Canyon puistoon. Perinteitä kunnioitaen magneetti mukaan visitor centeristä ja vaikka täällä voi melkein kaikissa puistoissa vetää autollakin ympyrää, me vedimme lenkkarit jalkaan ja suuntasimme Calico Tanks haikille. Pituutta matkalle tuli Polarin mukaan 3,77km mutta maaston ollessa osittain ihan kunnolla nelivedolla kiivettävää, aikaa meni reilu tunti. Kaikki tämä oli vaivan arvoista, näköalat laaksoon ja Vegasin kaupunkiin asti olivat huikeat! Kelihän oli kuuma joten jos täällä meinaa ulkoilla niin lippis päähän, vettä mukaan vähintään litra tuntiin, kunnolla rasvaa pintaan ja järki käteen!


Paluumatkalla peseydyttiin Vegasin hedoinistisestä meiningistä kuuntelemalla Bassoradion Truths and Rights podcasteja. Teemana aiheeseen sopivat seitsemän kuolemansyntiä ja niistä Vegasiin passelit kohtuuttomuus eli mässäily ja irtsaus eli himo. Tähän liittyen paluupäivänä näkyi myös uutisissa että tänään on taas käytetty kaikki tämän vuoden luonnonvarat tältä vuodelta, eikä kyllä yhtään ihme kun tuota vegasin meininkiä ajattelee.

Tästä on nyt kuitenkin hyvä palata ns. loma-arkeen ja valmistautua huomiseen asioiden hoitoon kuten Minin huoltoon ja renkaiden ostoon ja iki-ihanan DMVn kanssa asiointiin, riippumattoa ja surffilautaa kuitenkaan unohtamatta.

Kohta palataan asiaan hieman erilaisen kansallispuiton eli Hearst Castlen merkeissä!

-M